Rookie Cookie

Töitä on nyt takana muutama viikko. Ihan mahtijengi kasassa. Aamuisin olen hereillä jo ennen kellon soittoa, Viritellen itseäni taijin tai meditaation voimalla uuteen päivään, tuskin maltan odottaa mitä mielenkiintoista pääsen taas tekemään. Meillä on omat kummit, jotka luotsaavat meitä talon tavoille, opettavat niin käytäntöä, kuin intraakin. Kuten arvata saattoi, rakkaat tietokoneet näyttelevät pääosaa tässäkin duunissa.

Suurin osa päivstämme koostuu koulutuksesta ja käytännön harjoittelusta. Mukaan mahtuu myös mitä mainioimpia Cuckoo Work Outin jumppapläjäyksiä, todellakin kolme ja puoliminuuttiset, joita voin lämmöllä suositella kaikille.  Alkuun oli myös tehtäviä, jotka tutustuttivat meidät toisiimme. mutta päivä päivältä uppoudumme yhä syvemmälle vakuutusten salaperäiseen maailmaan.

Olenkin tässä pohtinut, miten en ole aiemmin osunnut tälle alalle? Joskus Pan Amin aikona luukutin checkauksen ohessa kovastikin matkavakuutuksia, Mielestäni oli ja on yhä, täysin käsittämätöntä, että ihmiset ostavat tuhansien eurojen matkoja, mutta eivät raaski maksaa muutamaa kymppiä vakuutuksesta. Ambulanssikoneen kyyti kun ei kovin halpaa ole, sinkkiarkusta nyt puhumattakaan.

Ilman LAMKia en olisi varmaan koskaan hoksannut hakeutua tänne edes työhaastatteluun, saati että olisin pärjännyt tietokoneiden kanssa näinkään hyvin. It-taitoni olivat sangen rajalliset ennen opiskelujen aloittamista. Kaukana takana olivat ne ajat, kun näppärästi laskeskelin polttoaineiden määriä kulloisellekin lennolle.

Kaikista ohjelmista on toki ollut hyötyä, minun tapauksessa ehkä kuitenkin eniten, että näin hiirikammoisena olen ottanut hiiren reippaasti käteeni ja suunnannut rohkeasti intran syövereihin. Täytyy kyllä nöyrästi kiittää sekä ymmärtäväisiä kolleegoitani, että erityisesti yhteisön kummeja, jotka kärsivällisesti ovat toistelleet kakkoisklikkauksia ja hiiren milloin mitäkin painiketta, suorittaessani työtehtäviä.

Kaupankäynti ja palvelu painottuvat yhä enemmän internettiin, joten mitä näppärämpi on, sen helpompaa on sukeltaa tulevaisuuden työvirtaan. Asiakkaat odottavat 24/7 palvelua ja vastauksia hyvinkin lyhyellä jännevälillä. Työkalujen hallitseminen vapauttaa energiaa itse työhön ja sen mahdollisemman hyvään suorittamiseen. Toisaalta eri yrityksillä on omat ohjelmistonsa, joita ei oikein voi oppia kuin kulloisessa työssä, ja nekin päivittyvät tasaiseen tahtiin. Aina on oltava askel edellä parantaakseen asiakaspalvelua tai ehkäistääkseen  verkossa piileviä riskejä.

Kuitenkin on hyvä muistaa, että teknologia on meitä varten ja onnistuneeseen asiakaskohtaamiseen, niin verkossa, puhelimessa, kuin f2f, kuuluu aina inhimillinen vuorovaikutus. Ne oikein valitut sanat, lämpö ja välittäminen, asiakkaan avoin kohtaaminen.

Alku

Olen Sari A. Vainio, matkailun ja liike-elämän monityöläinen. Urani alkoi jo kultaisella seitsemänkymmentäluvulla tsupparina vanhempieni yrityksessä. Polkuni kulki Kokkolan Kauppaoppilaitoksesta ja korumyyjän tehtävistä sveitsiläisen sisäoppilaitoksen ja Pan American World Airwaysin kautta Jalokivigalleriayrittäjäksi ja lopulta LAMKin iloiseen joukkoon restonomiopiskelijaksi. Koulutukseltani olen siis IATA/UFTAA ITC, eli kansainvälinen matkailukonsultti ja nyt on aika täydentää ja päivittää osaamistani. 

Tylsää ei todellakaan ole ollut- aina olen ollut enemmän tai vähemmän valmis heittäytymään uusiin haasteisiin, vaikka niissä ei aina urakehityksellisesti mitään järkeä ole ollutkaan. Tämä on kuitenkin minun elämäni ja lain ja hyvien tapojen lisäksi sitä ei rajoita mikään muu, kuin rajaton mielikuvitukseni ja perheen hyvinvointi.

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että yrityksen yhteistyösopimuksen irtisanominen ennen opiskelupaikan varmistumista tuntui benjihypyltä ilman tietoa siitä, onko köysi kiinni, vai ei. Huippupäivä olikin heinäkuun ensimmäinen, jolloin uusi ura sai vahvistuksen hyväksymiskirjeen muodossa. 

Opiskeleminen LAMKIssa heittikin minut sitten kertaheitolla mukavuusalueen ulkopuolelle. Ongelmani ei ollutkaan ikä, vaan Ipadiin rajoittuneet atk- tai siis it-taidot, kuten ihanat nuoret opiskelijatoverini opastivat. Maailma tuntui olevan täynnä minulle tuntemattomia käsitteitä ja tietokoneohjelmia, kovalevy savuten yritin imeä itseeni kaiken maailman pecha kutca-metodit, kouluttaa täysin kyvytöntä hiirikättäni piirtelemään exel-taulukoita, sekä rohkaistua painamaan enteriä lähettäessäni  i h a n hirveän video CVni eteenpäin.

Kesän kiireistä johtuen, en ollut uhrannut juuri ajatustakaan harjoittelupaikan löytymiselle. Oikeastaan ajattelin sen taianomaisesti järjestyvän, jos olin onnistunut pääsemään kouluunkin, huolimatta lubenter abrobaturin loistokkaasta yo-todistuksesta. Kylmä hiki alkoi kuitenkin kohota otsalleni, kun huomasin dead linen lähestyvän, eikä harjoittelupaikasta ollut tuon taivaallista tietoa. Pohdin myös millaiset esimiehet uudessa paikassa olisi ja miten osaisin  toimia onnistuneesti alaisena, kun olin ollut bossina jo monta vuotta.

Siellä se sitten siinsi horisontissa. LähiTapiolan turkoosi ständi nimittäin. Tulimme juuri ihanaisen Riitan (nimi muutettu ;)) kanssa lounaalta, kun aurinkoisesti hymyilevä palveluneuvoja kyseli kiinnostumistamme vakuutusasioihin. Jatkettuamme matkaamme, tunsin pakoittavaa tarvetta palata takaisin ja vaihtaa vielä muutaman sanasasen  neuvojan kanssa, lopputuloksena meiliosoite työhakemusta varten! 

Vauhdikkaasti lähetetty meili, sisälsi klassisesti kirjoitusvirheenkin heti ensi rivillä, mutta kuinka ollakaan poiki kutsun työhaastatteluun ja sitä kautta määräaikaisen työpaikan LähiTapiola Vellamon riveistä. Jälleen siis kohti uusia tuulia, vakuutusrintamalla en ollutkaan vielä työskennellyt. Hiukan ehkä sydänalassa tykytti ajatus uusista ohjelmista ja järjestelmistä, tietokoneet kun tunnetusti ovat vahvuusaluettani.